Pusher (Tanska,1996) 4,5/5
Pääosissa: Kim Bodnia, Zlatko Buric, Mads Mikkelsen.
Kronologisesti kuvattu Pusher on Eurooppalaisen elokuvan virstanpylväs. Nicolas Winding Refn vallankumouksellinen rikosdraama oli jättihitti, koska kukaan ei ollut nähnyt moista aikaisemmin. Refn tarjosi vaihtoehdon Hollywoodin ylidramatisoiduille rikoselokuville, sillä maailma ei todellakaan ole niin mustavalkoinen. Refnin Pusher –elokuvassa ei ole ”hyviksiä” tai ”pahiksia”, on vain ihmisiä.
Frank (Bodnia) on diileri Nørrebron pimeillä kujilla. Frankin huumevälittäjä on serbialainen Milo, jolla löytyy rakkautta sekä ymmärrystä jokaista työntekijäänsä kohtaan. Kuitenkin seinä tulee vastaan, kun Frank pidätetään kesken epäonnistuneen huumekaupan. Frankin täytyy koota menetetyt huumerahat kokoon vuorokaudessa, tai Milon ymmärrys loppuu.
Elokuvan ikimuistoisimpiin kohtauksiin kuuluu autoajelu, jossa Frank sekä Milon kakkosmies matkaavat hakemaan Frankin velkarahoja eräältä nilkiltä. Kaksikko rupattelee Milon kokkitaidoista ja naureskelevat leppoisasi, ja hetken päästä molemmat kovistelevat ja uhkailevat aseella. Kohtaus selventää hienosti Refnin hahmojen luonteet. He ovat tottuneet väkivaltaan sekä kovisteluun, se on heidän työtänsä. Pusher on tarina häiriintyneistä ihmisistä, joiden hyvän ja pahan välinen viiva on himmentynyt. Moraalittomat paskahousut tekevät mitä vain saadakseen rahaa, eikä Refn romantisoi näitä herroja lainkaan.
Pusher 2 (Tanska, 2004) 5/5
Pääosissa: Mads Mikkelsen, Leif Sylvester, Anne Sørensen.
Rahavaikeuksien takia Refn päätti tarttua uudestaan menestyksekkääseen Pusher –aiheeseen, tuoden takaisin Frankin luuserimaisen kaverin, Tonnyn (Mikkelsen). Lopputulos on ehta klassikko, lohduton sekä synkkä tarina ihmisistä, joiden elämänilo löytyy valkoisista viivoista. Elokuvan paras kohtaus on elokuvan hääjuhlinta, jossa häihin kutsuttu strippari vetää settinsä häävieraiden ja lapsien edessä. Refn todistaa jälleen, ettei kukaan Euroopassa suolla näin synkkää, ja samalla hervottoman hauskaa elokuvataidetta, kuin hän.
Elokuva sijoittuu muutaman päivän sisälle. Diilerisurkimus Tonny vapautuu vankilasta, ja ulkona häntä odottavat Tonnyn isä (Sylvester) sekä oma lapsi. Refn keskittyy kertomaan Tonnyn taisteluista saavuttaa arvostettu asema ystäviensä sekä isänsä silmissä. Mutta koska isäukko halveksii poikaansa, myöskään Tonny ei suostu myöntämään lastaan omakseen. Kun käy ilmi, että Tonnyn ystävä Pillu-Kurt on vedättänyt Tonnyn isää ja hävinnyt maisemista, Kurtin velat siirtyvät Tonnylle. Tonnyn on tehtävä ensimmäistä kertaa elämässään päätöksiä.
Refnin kasvukuvaus on täydellisyyttä hipovaa. Tonny on lapsen tasolle jäänyt naiivi ääliö, jonka kärsimysten kautta tajuaa virheensä. Elokuvan loistavaa ilmapiiriä vahvistaa ratkaisu, että oikeat huumediilerit esittivät keskeisiä rikollisen rooleja (Michael Mann palkkasi ex-poliiseja roistojen rooliin ja päinvastoin).
Pusher 3 (Tanska, 2005) 4/5
Pääosissa: Zlatko Buric, Marinela Dekic, Ilyas Agac.
Trilogian päättävä Pusher 3 ei ole yhtä lohduton kuin Pusher (1996) tai Pusher 2 (2002), mutta Refn ei siltikään päästä katsojiaan helpolla. Lopun armottomuus sekä Milon henkilöhahmon henkinen romahtaminen ovat upeasti kuvattuja, Refn on käsittämättömän hieno tarinankeroja. Harvinaisen kypsän elokuvan keskiössä on tällä kertaa Milo, Serbiasta Tanskaan karannut veijarimainen huumeparoni. Elokuvan ensimmäinen heikkous aikaisimpiin osiin nähden onkin sen päähahmot. Milo ei todellakaan ole yhtä mielenkiintoinen hahmo kuin Tonny, sillä Milo ei ole ääliö. Milo on rakastettava ja veikeä antisankari, jota ei kuitenkaan kuseteta. Lisäksi Milon ympärillä pyörivät henkilöt eivät ole lainkaan niin värikkäitä, kuin aikaisemmissa osissa. Pusher 3 kertoo sukupolven vaihtumisesta, ja alamaailman polvikin vain pahenee.
Pusher 3 sijoittuu yhteen vuorokauteen. On Milon (Buric) tyttären, Milenan (Dekic), syntymäpäivä. Valmistellessaan syntymäpäiviä Milo myös juoksee huumevieroitusohjelmassa, ja kauppaa siinä samalla myös huumeita. Mutta kaikki hajoaa käsiin, kun Milon huumelähetys osoittautuu kusetukseksi. Milo saa käsiinsä ekstaasipillereitä, joita hän ei osaa kaupata. Milo jää velkaa pikkupoikamaiselle mutta hengenvaaralliselle Luanille, huumevälittäjälle. Milo lupaa, että hän saa myytyä ekstaasipillerit, ja näin ollen maksaa velkansa. Hän palkkaa ylimielisen nousukas Mohammedin myymään ekstaasipillerit kaduille, mutta kun Mohammedista ei kuulu mitään, Milo huomaa olevansa Luanin juoksupoika. Ja tämähän ei sovi suurelle Milolle.
Refn kuvaa vuorokauden sellaisella vimmalla, että katsojakin hikoilee Milon perässä. Refn hyppää kameransa kanssa keskelle äärimmäisen realistisen oloiseen alamaailman välienselittelyyn, että lopun lohduton ihmiskebab saa voimaan pahoin. Elokuvassa on kaikki kunnossa, mutta hahmogalleria ei vain ole yhtä kiinnostava kuin aikaisemmissa. Onneksi heittiömäinen paskajannu Pillu-Kurt pistäytyy ruudussa.
- -
Refn on henkeen ja vereen elokuvafani, siitä viestittävät mm. Frankin Mad Max –juliste seinällä. Refnin tyylitellyistä kuvista näkee rakkaus kultti- sekä taide-elokuvia kohtaan. Jos haluat tutustua Refnin sielunmaisemaan, kannattaa katsoa Refnin pohjustus William Lustigin klassikkokauhupätkä Maniacille (1980). Se löytyy Maniacin upouudesta Special Edition DVD:stä.
Crockett
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti