Keen Eddie iski ryminällä kotimaisen mtv3 myöhäis-illan ohjelmistoon alkutalvesta 2005. Heti ensimmäisestä jaksosta lähtien oli selvää, että kyseessä oli jotain aivan uutta ja erilaista. Sarjan esittämisaika oli jälleen yksi typerimmistä päätöksistä ikinä, mutta löysi silti ainakin osittain katsojia. Sarjan häipyessä olisi Haluttanut sanoa, että itku pitkästä ilosta, mutta koska sarja oli kokonaisuudessa lyhytikäinen olisi tämän hokeaman toteaminen ollut eettisesti arvelluttavaa.Välillä äärimmäisillä karikatyyreillä leikitellyt, nokkela poliisisarja ei kuitenkaan koskaan noussut katsojien suosioon kotimaassaan yhdysvalloissa. Sarjan tuotanto keskeytettiinkiin ensimmäisen tuotantokauden jälkeen ja jäljelle jäi 13-osan pituinen tynkä kulttisarja. Syitä tähän naurettavaan päätökseen voi jälleen ainoastaan spekuloida. Yhdystvaltain tv-yleisön älykkyysosamäärään en jaksa vedota, koska se olisi hyödytöntä, typerää ja liian ennalta-arvattavaa. Ehkä jenkkeihin ei vain iskenyt poliisisarja, jonka New Yorkin viemäreistä ponnistanut ärsyttävän rakastettava etsivähamo seikkaili atlantin toisella puolella, Lontoon maisemissa. TV-sarja tekikin pilkkaa niin Jenkkeistä kuin Briteistäkin. Huumoria ammennettiin näiden kahden kulttuurin erilaisuudesta. Keen Eddien päähahmo Eddie Arlette (Mark Valley) törmäilee sarjassa tivoliautojen lailla mitä ihmeellisimpiin amerikkalaisen ja Brittiliäisen kulttuurin eroihin, yleensä äärettömän hauskalla lopputuloksella. Kaiken keskiössä ovat tietysti mielenkiintoiset ja vähintään oudot rikosvyyhdit, erikoiset rikolliset sekä taustalla pyörivät perienglantilaiset kolleegat.
Keen Eddien vetovoima perustui suurelta osin käsinkosketeltavan hienoon päähahmojen väliseen kemiaan. Etenkin Eddien ja Sienna Millerin esittämän Fiona-hahmon välistä herkullista kuittailua oli niin mukava seurata, koska taustalla kupli ilmiselvästi jotain syvällisempää. Myös Eddien ja hänen kollegoidensa toimintaa oli virkistävää seurata. Koppavia brittejä ärsyttänyt ja nokkeluuksia laukova Eddie on yksi suosikkihahmoistani ikinä. Hahmo on monella tapaa moniuloitteinen ja ennen kaikkea viihdyttävä. Tästä isoin kiitos kuuluu karismaattiselle Mark Valleylle, joka sattui olemaan näyttelijäkaartin ainoa ehta Amerikkalainen.
Juonellisesti Keen Eddie ei eroa juurikaan muista poliisisarjoista (tästäkin voi olla monta mieltä joitakin jaksoja seurattaessa), mutta kerronnallisessa tyylissä sarja erottautuu edukseen muista nopeatempoisilla leikkauksilla ja uuden sukupolven brittiohjaajilta lainatuilla kikkailuilla. Unohtaa ei toki saa aihepiiriin mainiosti sopivaa monimuotoista soundtrackia, joka iski allekirjoittaneeseen äärimmäisen kovaa.
Ainakaan kaikkien näyttelijöiden kohdalla ei voida puhua turhasta projektista. Etenkin Jude Law:n entisen tyttöystävän Sienna Miller:in ponnahduslautana voidaan pitää juuri Keen Eddietä. Näyttelijätär on sittemmin kyllä tuhonnut potentiaalista markkina-arvoaan roimasti omituisella käyttäytymisellään.
Keen Eddien suurin heikkous oli kenties sen nokkeluus, jota yhdysvaltain televsiota seurannut ihmismassa ei välttämättä ymmärtänyt.
Jos missasit alkuperäisen näytöksen ja uusinnat en voi kuin sympatisoida tilannetta.
Jyki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti