Bryssel on Belgian pääkaupunki, jonne turistit saapuvat ihailemaan Atomiumia, NATO:n päämajaa sekä pissaavan pojan pronssipatsasta (Kuopiosta löytyy parempi). Mutta ihan rehellisesti, Bryssel pyörii ihmisten huulilla vain siksi, että toimintaikoni Jean-Claude Van Damme putkahti maailmaan juuri maagisesta…Brysselistä.En tuhlaa hyvää blogi tilaa kirjoittamalla oliko Jean-Claude Van Damme hyvä koulussa, hyvä aviomies tai huono näyttelijä, vaan keskityn olennaiseen: miksi nuoruudessaan balettitanssijana mainetta niittänyt Van Damme tullaan muistamaan toimintaikonien joukossa. Van Dammen suosio perustunee siihen, että kotitalouksien jokainen perheenjäsen saa Damme –elokuvista irti jotain. Miehille on tarjolla räjähtäviä ammuntakohtauksia sekä tiukkoja kaksinkamppailuja, naisten henget salpautuvat Dammen poikamaisen olemuksen sekä tiukkojen pakaroiden myötä. Lisäksi Van Damme esittää haavoittuvaisempia sekä inhimillisempiä hahmoja kuin Stallone, Seagal, Schwarzenegger jne. Dammen heikkouksiin kuuluvat elokuvien huono taso sekä asenteen puuttuminen. Damme ei saanut kulta-aikanaan tehdyksi kuin pari hyvää elokuvaa, joten käsittelenkin vain kaikki oleelliset Damme –elokuvat.
Valikoitu filmografia
Newt Arnold: Bloodsport (Bloodsport - viimeiseen asti,1988)
Tämä ei ole edes hyvä elokuva, mutta Van Damme iskostui kaikkien mieliin nimenomaan tästä kulttirainasta. Elokuvan taistelukohtaukset ovat huimaa seurattavaa, ainakin ensimmäisellä katsomiskerralla. Elokuvan ikimuistoisuus perustuu Van Dammen sekä Bolo Yeungin välisestä mättökohtauksesta. 1,5/5
Albert Pyun: Cyborg (1989)
Penninvenytyksen asiantuntija Albert Pyun on myös hieno visualisti, sen osoittaa varsinkin kohtaus, jossa Van Damme ristiinnaulitaan aavikolla lepäävään laivan mastoon. Damme esittää mystistä matkaaja Gibson Rickenbackeria, joka jostain syystä päättää auttaa kyborgi-naista, joka kantaa sisällään tärkeää tietoa koskien maailman tuhon partaalle ajaneesta epidemiasta. Kun kyborgi kysyy Van Dammelta, että: Why did you help me? – Tähän Damme tokaisee mystisesti: I thought it was somebody else. Elokuvan faneihin taitaa lukeutua myös Wu-Tang Clan yhtyeen Method Man, sillä mies aloittaa albuminsa Tical 2000: Judgement Day (Def Jam,1998) vapaasti lainaamalla elokuvan pahista, Fender Tremoloa, karjaisemalla: I like the death! I like the misery! I like this world! Häikäisevän rehellistä roskatoimintaa. 3,5/5
Mark DiSalle & David Worth: Kickboxer (1989)
Asiallinen Van Damme –pätkä, joka oli Dammen viimeinen niitti noususta Hollywoodin mielenkiintoisimpien uusien muskelisankareiden leiriin. Van Damme esittää pyyhepoikaa, joka päättää treenata itsensä tappokoneeksi, ja kostaa veljensä vammautumisen kehässä. 2,5/5
Sheldon Lettich: Double Impact (Kaksoisisku,1991)
TUPLASTI DAMMEA!! – Damme tekee kaksoisroolin veljeksinä, joita yhdistää vain ulkonäkö muskeleita myöten. Toinen on silkkikalsareita pitävä naistenmies, toinen karu salakuljettaja. Heidän isänsä on kuollut poliitikko, ja heidän tehtävänä on kostaa isäukon kuolema. Väkivalta on silmille iskevän veristä, juoni kulkee hyvin eteenpäin ja kaksinkamppailutkin ihan mukavia. Teknisesti hyvin tavanomainen, mutta leffassa on TUPLASTI DAMMEA!! – Mahtavaa! Elokuvaa täydentävät kaappimainen kolossi Bolo Yeung sekä amatsonimainen bodarivosu Corinna Everson. 4/5
Roland Emmerich: Universal Soldier (1992)
Piristävän väkivaltainen ja tyly Van Damme –elokuva! Vietnamissa seonnut kessu (Dolph Lundgren) sekä suoraselkäinen sotilas Luc (Damme) kuolevat toistensa käsien kautta, ja valtio muovaa näistä kuolleista sotureista robottimaisia Unisol –tappajia. RoboCop henkisesti molempien muisti alkaa palailemaan pätkittäin, ja jatkavat jo Vietnamissa alkanutta kissa- ja hiirileikkiä läpi Arizonan maisemien. Kait elokuvassa on jokin poliittinen mielipidekin taustalla, mutta enemmänkin kyseessä on suoraviivaisesti etenevä, naiivi ja ylilyöty väkivaltanäytelmä. Eli siis mahtava toimintaelokuva. 4/5
Tsui Hark: Double Team (Double Team – Kaksoisisku,1997)
Vain lapsina tuttia liian kauan imeneet mammanpojat pitävät tätä huonona elokuvana! Siis alku on tehokasta kyttäilyä ja koko tivoli –mättö on erittäin muistettava. Elokuva muuttuu hieman ufoksi vasta kun Damme siirtyy ”kuolleena” oudolle saarelle, mutta onneksi sieltä päästään nopeasti pois. Lopussa meno yltyy jälleen päteväksi, mutta elektroniikkamunkit menevät jo huonon herjauksen puolelle. Dennis Rodman latoo ilmaan koristermilatteuksia, ja laittaa kysymään miksi tästäkin herrasta piti leipoa toimintastara. Eikö levypallomestarin maine riittänyt. 3,5/5
Tsui Hark: Knock Off (Täystyrmäys,1998)
Olen aina pitänyt Tsui Harkin Knock Offia jollain tavalla jälkeenjääneenä katastrofina. Kuitenkin katson elokuvan kerran vuodessa, joten jotain koukuttavaa elokuvassa täytyy olla. Juoni on niin älytön, etten oikein tajunnut koko pätkää. Kuitenkin elokuvassa on ikimuistoisia dialogipätkiä, toimintakohtauksia sekä se legendaarinen alun juoksukilpailu, jossa Rob Schneider läpsii ankeriaalla Dammea hanuriin. Katsokaa Knock Off ainakin upeiden toimintakohtausten takia, joista ainakin hedelmävaraston mättökohtaus on huima. 3/5
---
Siinä siis Dammen hienoimmat saavutukset ja laatu korvaa määrän! Ja eihän se neljä hyvää elokuvaa kahdessa vuosikymmenessä ei ole huono saavutus, eihän?? – Huoh. Totta puhuen nyt artikkelin teon jälkeen kadun suunnattomasti koko tekstiä! Eihän tämä Belgian pähkinänsärkijä ole saanut juuri mitään aikaiseksi!!! Toimintaikonin maine on siis erittäin kiisteltävä asia, tässäpä lukijoille mietittävää. Menen tästä lyömään päätä seinään ja katsomaan Steven Seagalia.
Crockett
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti