Vinnie Jones oli kulttihahmo kentällä ja on sitä edelleen myös sen ulkopuolella. Jonesin jalkapalloura kattoi reilut 12 vuotta pääsarjatasolla, jonka aikana hän esiintyi peräti kuudessa eri joukkueessa. Pelikentillä Jones tuli tunnetuksi melkoisena sekopäänä, joka ei juuri tuntenut armoa vastustajien edessä. Miehestä kehkeytyi kulttihahmo jo melko varhain urallaan, jolloin tämä tuli tutuksi vastustajien taitopelaajien kesken melkoisena raappaajana ja raastajana. Kaveri ei kumarrellut ketään, mutta pelasi isolla tunteella ja tuli näin omien fanien rakastamaksi ja vastustajien vihaamaksi. Miehen peliuran legendaarisin tapaus oli kun tämä tarrasi kesken matsin vastustajan "kasseista" kiinni, puristaen samalla melko ikävästi. Tuo epäonninen herrasmies sattui olemaan muuan Paul "Gazza" Gascoigne.Jonesin suosiota peliuran aikana on julkisesti kritisoitu eräänkin futispelaajan toimesta. Kärkkäimmän kritiikin esitti pelaajalegenda David Ginola, jonka mielestä Jones antoi vääränlaisen esikuvan lapsille. Miehen jalkapalloura tuli päätökseensä kaudella 98/99, jonka jälkeen hän sai tyylilleen uskollisena jalkansa kovaotteisesti elokuvamaailman oven väliin. Hänen ensimmäinen roolinsa oli Guy Ritchien rikollisen viihdyttävässä Lock, Stock and two smoking barrels-leffassa. Debyyttinsä jälkeen mies on kerennyt esiintyä jo yli 30 eri elokuvaprojektissa, eikä tahti tunnu ottavan hiljentyäkseen.
Miehen leipälaji näyttelijänä, on yhä se sama hahmo, joka yleensä valtasi miehen pelikentillä. Tuo hahmo oli vastustajien pelkäämä, kaikkensa antava, suurisuinen brittimulkero. Ulkoisen habituksensa puolesta kaveri muistuttaa enemmänkin pubissa riehuvaa futisfania kuin itse huippufutaajaa. Ironista kyllä, mutta juuri tällaista hullua futisfania mies päätyi esittämään elokuvassa Euro Trip. Mutta ei kannata arvostella kirjaa kansien perusteella.
Miehen näyttelijänuralle mahtuu jos jonkinmoista proggista. Rosoinen ansioluettelo muistuttaa hyvin paljon itse miehen peliuraa. Menestystä, lokaa ja kaikkea mahdollista siltä väliltä. Miehen elokuvaroolit ovat olleet toinen toistaan hyvin samanlaisia. Yleensä miehen roolin on tulkita rosoisen kovakouraista brittiäijää, joka heittelee silloin tällöin korostuksella elävöitettyä nokkelaa sananvaihtoa. Yleensä nämä ominaisuudet toistuvat huolimatta siitä onko miehen rooli näytellä hyvää vai pahaa. Ja mikäs siinä, tämä brittiläismiehen stereotypian ilmentymän esittäminen tuntuu olevan miehen bravuuri, tiedä sitten kuinka paljon ponnisteluja se mieheltä itseltään vaatii.
Ehkäpä mielenkiintoisimman roolinsa tähän mennessä, Jones tekee elokuvassa The Midnight Meat Train. Legendaarisen kirjailijan, Clive Barker:in teokseen pohjautuvassa elokuvassa Jones esittää eleganttia teurastajaa, joka surmaa erääseen metrojunaan New yorkissa eksyviä matkustajia varsin raa'alla tavalla. Leffaa näkemätömälle tämä ei varmasti kuullosta sen erikoisemmalta roolityöltä, mutta palaan jälleen vanhaan sanontaan. Älä arvostele kirjaa sen kansien perusteella.Jonesin suosion salaisuutta on vaikea ruotia, sillä näyttelijänä hän ei ole kummoinen, valkokankaalla on toki niittänyt suosiota yksi jos toinenkin pökkelö kaveri vuosien varrella. Lieneekö suosion salaisuus sitten miehen ekstrovertti ja suorasukainen olemus, pr-taidoilla ei voi miestä juurikaan kehua, sillä Jonesin suusta pääsee ajoittain ulos varsin huvittavia sammakoita. Jones sanoo asiat suoraan, juuri niinkuin ajattelee, ehkä tällaisena teennäisyyden aikakaudella se on kultaakin kalliimpaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti